Oletko sanonut koskaan ääneen, olen onnellinen?  Minä en.  Jos sanon sen, se katoaa, olen ajatellut.  Niin sanotaan myös vanhassa laulussa "kel onni onni, se onnen kätkeköön ja olkoon onnellinen onnestaan"..jotenkin niin laulu menee.  Tavalliseen arkikieleen sana, onni, ei todellakaan kuulu.  Sen sijaan esim. tyytyväisyys on yleisesti käytetty sana.  Agnes Martin, edesmennyt kuvataiteilija, sanoi: "Onni on meidän todellisin olotilamme".  Koska olen ollut onnellinen?  Hyvin nukutun yön jälkeen?  Pitkän kävelylenkin väsyttämänä?  Silloin kun tunsin ensi kertaa sikiön liikkuvan sisälläni?  Kun vastasyntynyt poikani katsoi minua ensi kertaa?  Kun ymmärsin, että taide on elämäni ja tulevaisuuteni?  Entä sitten kun vanhenee, kun katsoo peiliin ja toteaa, olen vanha.  Olenko onnellinen vanhana, kun elämä on jossain muualla, kun mitään ei enää odota, ei ainakaan onnea?  Vanha sanoo:  "Kun vointini on hyvä, kun pääsen liikkumaan, kun kolotusta ei tunnu, olen jos en onnellinen, niin ainakin erittäin tyytyväinen".  Menestys ja sitä kautta julkisuus, on monen mielestä onnellisuuden päämäärä ja tae.  Tai kuninkaallisten loistokas elämäntyyli.  Vanhana väittää toisin, vanhana nykyhetki, perusasiat, kuten ruoka, lämpö, oma rauha, hiljaisuus riittävät jopa sanomaan sanan, onni ,vaikka kuiskaten.