Vai sanotaanko pudistelua.  Nykyisin ei pudistella.  Ei roiku räsymattorivi pihanarulla, eivätkä huivipäiset rouvat esiliinoissaan höpsytä niitä.  Mihin kertyvä pöly jouttuu?  Sen täytyy kerrostua viltteihin ja sänkyjen uumeniin.  Allergioita?  Seuraus täytyy tulla vuotavina neninä, eivätkä silmätkään säästy valumisilta.   Minä pudistelen, puistelen.  Katson ensin parvekkeelle onko ilmanala vapaa, ei siis kurkkivia naapureita, koska parvekkeeni on ärsyttävän suojaton ja kiinni naapurin parvekkeessa, mikä aiheuttaa, varsinkin kesäaikaan riemullista seurustelua naapurin taholta.   Kun parvekkeelta pudistelee,  saa vähän, ei paljoa pölymäärää vähennettyä.  Joskin alakerran naapuri, joka huomaamattani on ilmestynyt päivätupakalleen,  kiroilee ja tuikkaan lapun postilaatikosta, missä lukee:  Lopeta, saatana, se pöllytys.  Rohkenen.  Menen soittamaan  hänen ovikelloaan.  Aion sanoa, ettei asunnossani asu saatana-nimistä olentoa, minä vain.  Pöllyttämisestä en aio sanoa mitään, koska äitini perintönä, pöllytän edelleenkin.  Ainakin kerran viikossa, ehkä kaksikin kertaa.   Ovi ei aukene.  "Onko rotumme syytä tää", laulaa Hortto Kaalo.  Ei sitten, pelkuri.  Imurointi on kai päivän pölyn poistaja numero yksi.  Miten imuroida petivaatteet??