Jos ja kun puhut yksin, niin älä kerro sitä kenellekään.  Koska.  Yksinpuhumisen vaaroista ei ole levitelty päivän lehdissä tai muissakaan medioissa.  Yksinpuhuja kun puhuu yksinään, silloin kun kukaan ole kuulemassa, salaa.  Häpeä kattaa yksinpuhujan sanat, joita lipsahtaa varsinkin silloin kun pieleen menneet asiat vaativat ulostuloa sanojen muodossa.  Perkele, on yleiseti käytetty, saatanaa vähemmän.  Lievemmät sanat, kuten hemskatti, tai voi pahus, eivät sisällä tarvittavaa voimaa.  Tai jos kertoo naapurille vaikka, että kyllä mua sapetti, niin sanojen lievyys ei istu suuhun, kun yksinpuhujalla on ongelma tai useampia. Yksinpuhumisen ongelma ( tai onko se ongelma ) on se, kun tarpeeksi pitkään puhuu itsekseen, niin loppuu halu puhua toisille ihmisille, niin kuin normaalisti tehdään.  Otetaan ainakin puhelin käteen, ensihätään, kun puheripuli iskee.  Yksinpuhuja voi kyllä, tarpeen vaatiessa sanoa ympäripyöreitä eli ei sanoa mitään.  Et kai sää yksinäsi puhu, saataa kuulla jostain keskustelusta.  Siis yleinen mielipide on yksinpuhumista vastaan.  Hulluuden määritelmäänkin voi kuulua yksinpuhuminen.  Riippuu myös siitä mistä ja miten yksinpuhuja puhuu.  Kun kukaan ei ole todistamassa puheen sisältöä, niin mitään vaaraa ei pitäisi olla, paitsi yksinpuhujan päässä, tietysti.  Jos yksinpuhujan asiasisältö siirtyy tekoihin, niin siinä voi olla omat vaaransa.  Yksinpuhujasta voi tulla ihmisten karttaja, kyttääjä tai pahimmassa tapauksessa yleinen häiriköitsijä.  Yleisesti ottaen yksinpuhuminen on viatonta, niin viatonta, ettei häpeälle ainakaan pitäisi antaa tilaa.  Kotieläimille puhuminen on normaalia, jopa suotavaa tai kasveille puhuminen.