tiistai, 23. elokuu 2022

Hiljaisuus maksaa

Tässä pärinäpoikien aiheuttamassa konsertissa miettii auvoista hiljaisuutta.  Sitä, kun voisi herätä linnun lauluun, puiden huminaan, veden liplatukseen.  Pärinäpojilla on kivaa, kyllä vanhakin sen ymmärtää, mutta metelin volyymitaso vie käsityskyvyn äärirajoille ja hermot.  Rahalla saisi, jos ei muuta niin korpimökin kaukaisuudesta, missä luonto sanoisi:  Moi, vanha kuoma.  Rahalla ei rakkautta saa, sanotaan.  Olen eri mieltä.  Kyllä saa, sillä saa vaikka mitä.  Noilla kahisevilla paperiliuskoilla saisi sen mitä haluaa, minä, kuten sanottu haluaisin sen korpimökin ja auton millä sinne matkata.  Rakkautta se olisi, puhdasta onnea.  Kyllä sielläkin ongelmia tulisi, sanoisi epäilijä.  Ilman sähköä, ilman raanavettä olisi kaupunki-ihminen ns. kusessa.  Niin.  Minä ole kaupunki-ihminen, kaupungissa syntynyt, mitä nyt välillä piipahdin tuntureilla, sitä kautta on käsitys autiudesta, kun ei ole muuta kuin maa ja taivas.  Ja tuuli.  Tunnen tuulen äänen kuin omat taskuni.  Laulussa sanotaan, että tuulella ei ole ystävää, minä olen tuulen ystävä.  Korpimökeissä asuvat toiset, heillä joilla on kahisevaa pussissa sekä terveyttä, nuoruutta ja tahto.  Terkut heille.

maanantai, 22. elokuu 2022

-kun tuli bailattua-

Hän seisoo mikrofonirivin edessä kuin teinityttö toruvan isän edessä.  Kun tuli bailattua.   Hän selittää, miten kuten kykenee.  Sanna Marin-parka.  Kuka vuosi videon julkisuuteen?  Kysyykö kukaan sitä?  Kuka teki tämän rikollisen teon?  Eikö Sannan kaverit olekaan Sannan kavereita?   Onko tässäkin tapauksessa vallan tuoli hämärtänyt sitä tosiasiaan, että pääministerin pitää olla hipihiljaisesti varovainen liikkeissään.  Unohtaa, että hän on  myös tavallinen nuori nainen.  Media raapii kynsiään innostuneesti: Nyt saatiin jutun juurta, näillä mennään viikon pari.  Otsikko-ongelma ratkaistu!  Kuka silloin muistaa todellisia ongelmia?  Kuten sitä, mitä maailmassa tapahtuu.  Kipua ja kärsimystä. 

lauantai, 20. elokuu 2022

Kuunkierto

Kun vanhus poistuu kotoaan, ei vain piipahtamaan vaan hyväksi toviksi, tässä tapauksessa 2 viikoksi ( ja risat ), niin kuin palautetut kirjeetkin, niin myös vanhus palaa nuhjaantuneena ja miettii tutun oven avatessaan, miten ja miksi.  

Miten ja miksi kysymykset pyörivät otsan takana kauemmin kuin nuorissa ikävuosissa.  Ongelma on, ettei vastausta tule, kun seinätkään eivät puhu saati sitten tuolit.  Mitään muuta ei ole avatun oven edessä . 

Eikö ristinsielua, huusi entinenkin kotirouva.  Vanhus on entinen kotirouva, mutta huudot ovat kuivuneet kurkkuun.   Hiljaisuus on vanhuksen suun olomuoto, osaksi väsymyksen kuten myös santapaperikurkun takia.  Vanhus viskoo ensi töikseen laukut ( 2kpl )  miten kuten lattiatilaan.  Ja istuu.  Katsoo ulos.  Olenko vapaa, hän kysyy äänettömästi.  Kyllä olen, vastataan.  Vanhus ei kykene muuhun kuin olemaan vapaa.  Velvoitteet, hyvät teot, kanssaihmiset vievät liikaa voimia.   Jäljellä olevat puhdit hän käyttää olemaan vanha. 
 

sunnuntai, 5. kesäkuu 2022

KYLLÄ-ihmiset

Äidin opetukset säilyvät.  Kun on tyttö ja kiltti saa prinssin ja puolet valtakuntaa.  Olen ollut kiltti, eikä prinssiä näy saati valtakunnan palasta.  Omilla ollaan.  Välillä kun sanon kyllä, ajattelen jälkeenpäin, että olisi pitänyt sanoa, ei.  Ei-sanassa on julma kaiku, kyllä-sana on anteeksiantavuudessaan, pehmeä.  Valtaapitävät sanovat- ei- joka lauseessa.  Saati sodanlietsojat, heillä on ei-sana liimattu sieluun asti.  Kun sanoo -kyllä- tarpeeksi usein, alkaa ympäristö kohtelemaan miten sattuu, koska kyllä-ihmisellä on statuksena kaiken kattava myötyväisyys.  Kunnes -kyllä- muuttuu sanaksi, miksi.  Miksi-sana kyseenalaistaa entisen.  Nyt muutosta, ihminen.  Ja kun kyllä-ihminen sanoo ääneen, jos nyt -ei-sanaa, niin ainakin raikuvan Miksi!  Ympäristö vaikenee, koska koko asian ydin ei ole pohtimisen arvoinen, saati kommentointia vaativa.  Joten kaikki jatkuu kuten ennenkin ja kyllä-ihmisen on yksin päätettävä koska kyllä- sana on paikallaan ja ei-sana laitettava sinne, minne se kuuluu, eli silmille hyppivien ongelmaksi.

keskiviikko, 27. huhtikuu 2022

Kuka keksi Toivo Särkän ?

Toivo Särkällä oli salainen haave, mitä hän ei varmaan sanoiksi muodostanut.  Erkki Karun perustamassa Suomen Filmiteollisuudessa hän teki mitä tykkäsi.  Ja Karun poistuttua muille areenoille, hän puki taiteilijan, sekä johtajan viitan päälleen ja asettui määräysvallalla milloin ohjaajan penkille, milloin valitsemaan näyttelijäparkoja osiin, mitkä eivät edistäneet taiteellista eikä sen paremmin näyttelemisen taitojakaan.  Miten paljon hallaa hän sitten teki suomalaiselle elokuvahistorialle?  Paljon.  Kömpelöitä käsikirjoituksia yms.  Halu tulla luovaksi tekijäksi ei riitä.  Pitää olla rehellinen kokonaisvaltainen näkemys, sekä itsestään, omista rajoistaan kuin vallankäytön kääntöpuolestakin.  Valta sokeuttaa, on aina sanottu.  En minä tuntenut herraa, olin tuskin syntynyt hänen kultakautenaan, mutta katson filmejä joita TV lähettää päiviemme ratoksi.  Tekikö hän sitten jotain kiittämisen arvoista, kyllä varmaan.  Hän, tietojen mukaan auttoi nousevaa nuorta ohjaajaa Matti Kassilaa, josta sittemin tuli suomalaisen elokuvan pelastaja kuin samaten Edvin Laine teki, jonka yhteyttä Särkkään en tiedä,  muutamia kunnioitettavia filmejä.  Ja lopuksi vastaus kysymykseen, kuka keksi Toivo Särkän?  Hän itse.