Kun vanhus poistuu kotoaan, ei vain piipahtamaan vaan hyväksi toviksi, tässä tapauksessa 2 viikoksi ( ja risat ), niin kuin palautetut kirjeetkin, niin myös vanhus palaa nuhjaantuneena ja miettii tutun oven avatessaan, miten ja miksi.  

Miten ja miksi kysymykset pyörivät otsan takana kauemmin kuin nuorissa ikävuosissa.  Ongelma on, ettei vastausta tule, kun seinätkään eivät puhu saati sitten tuolit.  Mitään muuta ei ole avatun oven edessä . 

Eikö ristinsielua, huusi entinenkin kotirouva.  Vanhus on entinen kotirouva, mutta huudot ovat kuivuneet kurkkuun.   Hiljaisuus on vanhuksen suun olomuoto, osaksi väsymyksen kuten myös santapaperikurkun takia.  Vanhus viskoo ensi töikseen laukut ( 2kpl )  miten kuten lattiatilaan.  Ja istuu.  Katsoo ulos.  Olenko vapaa, hän kysyy äänettömästi.  Kyllä olen, vastataan.  Vanhus ei kykene muuhun kuin olemaan vapaa.  Velvoitteet, hyvät teot, kanssaihmiset vievät liikaa voimia.   Jäljellä olevat puhdit hän käyttää olemaan vanha.