Voi Helene.  Antti J. Jokisen elokuva kuvataiteilija Helene Schjerbeck´istä menee ihon alle.  Kerrankin elokuva missä ei naida naksuteta tai uhata pyssyllä.   Hidas, viipyilevä, hiljainen elokuva vetoaa meihin, jo kukintavaiheensa menettäneet.  Ainakin.  Helenen ilo nuoren miehen auringon lämmittämästä ihosta, yhdessä maalaamisen riemua katselin poru kurkussa.  Älä välitä, Antti, arvostelijoiden nihkeydestä.  Olet tehnyt kulttuuriteon, nostanut yksinäisen taiteilijan kivun ja ponnistelun elokuvaksi.  Itse kuvataiteilijana ymmärrän täysin Helenen ikuisen epäilyn teostensa suhteen.  Sitten kun ovelle ilmestyvät he, jotka ymmärtävät teosten arvon, ei sitä voi itkemättä katsoa.   Helenen kasvot, silmiin syttyvä valo.  Ajan patinoimat huoneet, kaunis puvustus, maisemat, meri.  Elokuvan päättyessä taputimme.