Vai miten se meni.  Lapsena rallatettiin.  ..Syö suolaista silliä ja juo kuravettä päälle ja muita rällätyksiä.  Nykyhetkellä ei rallateta ja naurukin on harvinainen ilmiö.  Elämme kummallisia aikoja.  Olemme helteessä uitetut niin kuin vain pohjolan asukkaat ovat, pyytämättä.  Suomalaisen iho ja pää on ajateltava uudestaan.  Tropiikki on täällä!  Kylmyys ja hammastenkiristely ovat siirtyneet tuntemattomuuteen.  Iltaisin painan pääni tyynyyn siinä toivossa, että tarvittava viileys, mikä on öiseenkin aikaan harvinaista, tulisi ja vaipuisin virkistavaan uneen. No, joskus toive toteutuu toisena kertana ei.  Silloin mietin talvea.  Se tulee, se on jo nurkan takana, kestä siis ihminen äläkä valita.  Sano kyllä, juu ja hymyile.  Rannoilla paahdetaan ihoa kuin lihaa vartaassa.  Tunti tunnin jälkeen kärvistellään ajatuksella, olen kauniimpi kaunein, kohta, huomenna, ylihuomenna.  Välillä juodaan.  Ranta ilman vessaa, pitää uimaveden rehevöitymisalttiina, koska tarpeet tehdään veteen, uimisen lomassa.  Koska ja miksi ruskettunut iho asettautui kauneuksien listalle??  Vuosikymmeniä sitten ruskettunut ihminen oli köyhä puurtaja kun taas valkeahipiäiset olivat ylempää luokkaa.  He piilouituivat päivävarjojensa alle.  He, joita on siunattu parvekkeilla sekä läpivedon mahdollisuudella, pärjäävät joten kuten.  Itselläni parveke avautuu etelään, joten paahde paahtaa aamusta iltaan.  Tupakanhimoiset istuvat rykimässä parvekkeillaan helteestä huolimatta.  Varjo, varjot ovat nousseet arvoonsa, kun pysähdymme, seisomme varjopaikassa, joita onneksi puiden suojissa riittää.  Voi vain kuvitella Saharan autiomaata, missä ei puun puuta ole varjoa tuomassa, meillä sentään on vielä hyvin asiat, koska puita, niitä piisaa ja uusia istutetaan kaadettujen tilalle.  Suomalainen siis, koska on suomalainen keksii keinot uusien haasteiden edessä, koska historiamme jo kertoo sen, selviytymisemme tarinat.