Asiaan, sanotaan selityksille.  Toimittaja Sannikka sanoo, asiaan.  Asia on monisyinen, julkisen ammatin omaaville ovat vaihtoehdot moninaiset.  Siinä ovat kyseessä työpaikka, sekä taito esittää asia kansalaisia sekä mediaa tyydyttävästi.  Toimittaja Sannikan tiukka katse näkee kysymysten kiertäjät.  Siinä yhdellä jos toisellakin vähintäänkin kaula laikkuuntuu.  Kun korkean viranhaltijan epäillään käyttävän julkisia varoja omaan tarkoitukseen, syntyy mekkala ja hyvä niin.  Vallanpitäjä katsoo asemaansa eri vinkkelistä kuin me muut, tavalliset.  Siis ei ihme jos käsityskyky kokonaisuudesta pettää.  50-luvulla, kun sodan kaiut melusivat kansalaisten takaraivossa, asia oli asiaa, eikä sitä sen ihmeemmin analysoitu.  Isä sanoi, perkele ja jokainen huonekuntalainen tiesi mitä se merkitsi.  Silloin ei sanottu, asiaan.  Kirosana sisälsi vääryydet, köyhän kiroukset sekä sodasta saadut kolotukset.  Herrat, perkele, sanoi isä perään.  Herraviha leijui kujilla ja porttikongeissa.  Mitä se kaiken kaikkiaan merkitsi, syytä ei kyselty.  Koska asia kiteytyi jokaisen kuulijan korvissa totuudeksi.  Asiat ja niiden yhteydet muokkaantuvat aikakauden mukaan.  Hyvinvointi pesee raanan alla epäoikeudenmukaisuudet ja muut vääryydet.  Saamme ne siis suodattetuina.  Joko toimittajien kynän kautta tai omien, hämärtyneiden hoksottiemme kautta.  Hyvinvointi laiskistuttaa.  Kunhan itsellä on katto pään päällä ja ruokaa kaapissa, niin muut, olkoon.  Asia yhdistetään niin suureen ilmentymään kuin totuus.  Totuus pureskellaan suussa kuin suussa eri muotoon.  Mikä on sinun totuutesi voi olla minun valheeni.  Epäilys ja kyseenalaistaminen ovat aina paikallaan, oli sitten kyse nykyhetkestä tai ajasta ennen meitä.