Kun ihmettelee, on elossa.  Kun kysyy, miksi, kuinka, miten, saa päivä kummasti piristystä ja aivoparat hieman aktiviteettia.  Ihmettelyinnon voi yhdistää kapinamieleen.  Kun jo ikävuosia karttuneella on kapinan tynkää vielä verenkierrossaan, on se erillaista kuin nuoren kapina.  Kun nuori meuhkoo, lähinnä lyö päätään seinään, vanha tuumailee ja saattaa kirjoittaa eriävän mielipiteen paikallislehteen tai nostaa edessään olevat roskat (mm.kasvomaskit) roskalaatikkoon. 

Näyttäen siten mallia muille kanssakävelijöille, jos nyt kukaan huomaakaan moista tekoa.  Mutta vanhus ei siitä pahastu eikä ihmettely reaktionpuutteesta vähene.  Filosofia on ihmettelyn aatelia.  Kun on filosofi on yhteiskunnallisesti hän, jota kuunnellaan.  Se on ammatti.  Saako filosofi jotain konkreettista aikaan? He, tietääkseni pitävät kursseja ja luentoja elämäntapataidoista, luulisin ja kirjoittavat kirjoja, kuten teki mm.tanskalainen Sören Kierkegaard.  "Katso taivaan lintuja, eivät nekään sure huomista", hän kirjoitti. 

Kun katsoo Esa Saarista, katsoo hyväosaisen olemusta.  Häntä puukottanut lienee sekavuustilassaan olleen vailla sen kummempaa motiivia.  Paha olo purkautuu miten milloinkin.  Esa Saarinen kutsuu vaimoaan kuningattareksi ja ihmettelee mikseivät useimmat miehet tee sitä vaimoilleen.  Sitä minäkin ihmettelen.  Minä olen saanut lähinnä sanallista tai fyysistä nyrkkiä turpaan, viestinä, ole niine hyvinesi.  Ihmettelen sitä, eikä asia vastausta saa, vaan jää ihmettelyn tasolle niin kuin useammat ihmettelyn aiheet.  Ihmettelijä ihmetteleekin harrastuksen vuoksi, hän ei odotakaan vastauksia tai ratkaisuja.  Ihmettely on elämäntapa ja siten lyö kättä yhdessä ajattelun vapauden kanssa.