Uskaltaako Navalnyin syödä?  Onko korona-aika siirtänyt maailman painon Greta Thunbergin hartioilta?  Luen uutiset, koska tietämättömyys on hilse iholla, mikä ei raapimalla lähde pois.  Yksinkertaisemmin sanottuna tietämättömyys on tyhmyyttä.  Vaikka uutisten luetut rivit jättävät väleihinsä paljon kirjoittamatonta.  Luen silti ja ajattelen:  Kestin tuonkin tiedotteen selväpäisenä, pahempaa pattia ei kurkkuun jäänyt.  Joku on sanonut (kirjoittanut?) että Jeesus on ainoa ihminen? joka on kantanut koko todellisuuden.  Me poimimme paloja, koska tietoisuutemme kestää vain tietyn kuorman.  Ja kuorma täytyy vielä jakaa siten, ettei samalle päivälle lastia kerry yli sietokyvyn.  Välillä uutisten katsominen käy velvollisuudesta, vaikka kukaan ei määrittele toimiani, mitä teen tai jätän tekemättä.  Mutta maailma pursuilee kammiooni ovista ja ikkunoista.  Joten tarkistan tv-ruudulta, sanomalehdestä, onko maailma vielä suht koossa ja järjissään.  Ettei olemisestani tulisi vankilanomaista tirkistelyä, haen hymynaiheita mm.  katsomalla stan and laurel-pätkiä, joissa komiikka rynnii tuoreena ja jotensankin viattomana.  Niitä katsoessa saattaa naurukin purskahdella yllättävästi huoneeni täyttäen.  Koska olen vanha ja eläkkeellä, olen ikänikin puolesta sivustajakatsoja.  Maailmassa mikä on ja ei ole enää todellisuuttani.  En hyödytä kansantalouttakaan kuin ehkä pitämällä huolta  kunnostani, etten kuluttaisi terveydenhuollon resursseja enempää kuin jo tehdään.  Klisee "päiväkerrallaan"- tyyli, ei kalpene vieläkään vaan erinomaisena päätelmänä jatkaa elämäänsä monissakin "pirteissä", luulen mä.