huntu.jpg

Pelkäätkö?  Jos, niin mitä?  Onko pelkääminen luvallista?  Mää pelkään, sitä ei ainkaan sanota ääneen.  Dekkaria lukiessa voi pelätä hahmojen puolesta.  Pelko on yksi perustunteista ja siksi luvallista.  Jos emme tunnusta pelkoa voi itsesuojeluvaisto vaarantua.  Mitä sää ny tota pelkäät, sanoo tamperelainen.  En liiku enää ilta-aikaan kaupungilla, olkoon syy sitten ikääntymisessä vai onko pelko minussa lisääntynyt.  Kertana jos toisenakin pimeässä makuuhuoneessa havahdun, pitäisikö minun nyt viimeistään pelätä.  Lapsena näin Seura-lehden sivulla kuvituksen, mikä liittyi jännitystarinaan.  Siinä mustahuppuinen kohottaa kätensä iskuun.  Veitsi ja nukkuva ihminen, siinäpä yhdistelmä.  Edelleen lapsimuistoihin mennäkseni, istuimme vintin rappusilla ja kerroimme haamujuttuja.  Päässämme jostain syystä oli vakaa tieto juttujen arvosta, pelkkää huuhaata, totesimme ja jatkoimme harrastusta.  Nyt pelätään koronaa.  Onko kuolemanpelko saanut uudet mittasuhteet.  Kuolema voi kolkuttaa ovelle koska vain.  Pelkään massoja, olen pelännyt jo ennen pandemiaa.  Joukoissa voi syntyä yhtäkkinen hysteria, mistä seuraa paniikki ja paniikista kauhu.  Aikuisena pelkäsin miehiä, äidin luvalla.  Pelkäsin nyrkkejä.  Kun on kerran saanut turpaansa jää pelko.  Keholla on pirunpitkä muisti.  Hurvitteluikäisenä liftasin surutta.  Ja kuin ihmeen kaupalla tapauksia oli vain yksi.  Mies veti puukon esiin.  Reaktioni tuli yllätyksenä, eikä vähiten itselleni.  Kylmän rauhallisesti ilmoitin huutavani apua.   Asenteeni rauhoitti tyypin, en näyttänyt pelkoani.  Eli, jos näytät pelkosi olet heikko surkimus, valmista uhrikamaa.  Joten pitäkäämme edelleen suut supussa, pelätään salaa.