Näinä aikoina halu vetäytyä omiin oloihinsa kasvaa.  Ainakin sellaisilla henkilöillä joille seura, sosiaalisuus, ei ole aikaisemminkään ollut välttämättömyys.  Kanssaihmisillä (tuttavat ) on vaikeaa, melkeinpä mahdotonta ymmärtää tälläistä käyttäytymistä.  Mitä tekee vetäytyjä?  Hän kieltäytyy selittämästä käytöstään, koska selityssuma ei johda muuhun kuin selitysvyyhteen.  Loppumattomiin lauseisiin, miksi, minkä tähden jne.  Joku voi mennä jopa niin pitkälle, että uhkailee oikeustoimilla jos vetäytyjän saamia kirjeitä ei palauteta hänelle, joka kokee vetäytyjän vetäytymisen henkilökohtaisena loukkauksena.  Mikä ihmisiä vaivaa?  Muu kuin korona-uhka?  Onko avuttomuuden lasti painavampi nyt kun vessapapereistakin on välillä pulaa?  Jokaisella on oikeus olla hän, joka on.  Jos minä poikkeaa valtaväestön, perimän, kirkon opeista, niin auta armias.  Vetäytyjän ystävällisyyden agenda saa kolauksen.  Sekään ei riitä.  Pitäisikö vetäytyjän ottaa kovemmat keinot käyttöön, lähettää ns. vihakirjeitä?  Ei, sitä vetäytyjä ei tee, vaan hän vetäytyy entistä tiukemmin kammioonsa ja huokaa.  Hiljaisuus.  Ah, vihdoinkin hiljaisuus.