Kun ei keksi.  Keksi on suomalainen Marie-keksi.  On muitakin merkkejä.  Dominoa ja jne.  Kun ei muuta keksi, voi kirjoittaa kekseistä.  Itse en syö keksejä.  Jos söisin, menisi koko paketti kerralla.  Eihän se sovi.  Sitä lihoo ja lihoa ei saa, varsinkaan lievästi ylipainoinen.  Seuraa vyötärönmittaasi, sanoi lääkäri.  Seuraan.  Äiti opetti uskomaan lääkäreitä.  Lääkärin sana oli maanpäällisen Jumalansanaa.  Mitä sää turhasta jauhat, sanoo tamperelainen.  Mikä on tärkeää?  Lehtien mukaan se on korona-virus.  Mihin peijainen on nyt porhaltanut.  Seuraamme kehitystä kuin jännitysnäytelmää.  No, kuka seuraa ja kuka ei.  On -ehkä-  olemassa ihmistyyppi jotka lepäävät ainaisessa huolettomuuden pilvessä.  Mikään tai kukaan paha tuho ei koske minua-menttaliteetillä.  Olin kirkossa ja ajattelin, että tavat, perinteet pitäisi purkaa ja kerätä uudelleen raikkaaksi vireeksi päittemme yläpuolelle.  Kuka laittaisi jarrut?  Itse sanoin eri sanat arkun päälle.  En sanonut, muistoasi kunnioittaen vaan sanoin.   Rakkaudella.  Yksi sana, tärkeä.  Pikku pisara kehityksen alttarille.  Muille tuskin merkittävä mutta kirjoittaneelle, kyllä.  Välillä sitä vain haluaa paiskoa ympäriinsä ja huutaa.  Nykyisin mennään kursille.  On nauru-, -hiljaisuus,- kosketuskursseja.  En mene.  Keksin muut keinot.  Hautajaiset.  Aihe on niin iso, että siitä seuraavassa numerossa, sitten kun keksii muutakin sanottavaa kuin kekseistä.