Pienen maamme kulttuurivaikuttajat ihmettelevät omakustanteiden määrän kasvua.  Runouden taso laskee, he sanovat.  Keksittyään ilmiölle nimen:  ITE-taide, he rentoutuvat.  Saammeko nyt, me itsekustantaneet synninpäästön?  Tuskin omakustanteet ns. ammattikirjoittajien markkinoita uhkaavat, tasollisesti tai muutenkaan.  Yleensä kirjat jaetaan sukulaisille ja niihin kirjastoihin, mitkä suostuvat ottamaan kokoelmiinsa omakustanteisen kirjan.  Eikä silloin ole kyse julkaisutahosta vaan kirjan sisällöstä.  Runoudella on aina mennyt heikosti, oli sitten kyse "ammattilaisen" tai "harrastelijan" teoksesta.  Marginaali ryhmä lukee runoja.  "Liian vaikeata", sanovat monet.  Mutta nyt isojen kustantamojen valta horjuu.  Kansa on ottanut unelmiensa toteutuksen omiin käsiinsä.  Paskat arvostelijoista, he sanovat ja kirjoittavat, maalaavat sydämensä kyllyydestä joko yleisölle tai itselleen.  Tekemisen, luomisen iloa ei mkään horjuta.  Miksi ns. asiantuntijat "pistävät nokkansa" joka elämänalueelle?  Oli sitten kyse ruuasta, liikuntatottumuksista yms., niin asiantuntijoita riittää.  Jatketaan samaan malliin, eikö niin?  Itsemääräämisoikeudella.