Asiaton Asia

Kun ei ole mitään asiaa, puhuu ilmoista.  Kun ei puhu ilmoista, mainitsee ruokatottumuksensa.  Esim. tänään tein makkarakastiketta, koska äiti teki sitä.  Paikutti kattiloita ja vahti hellaa.  Mene pois, sanoi äiti kun änkesin viereen.  Äiti ei puhunut paljon, ei ollut asiaa.  Isällä oli.  Herranketkut taas painamassa työmiestä ahtaalle, sanoi isä ja veti saappaat hellan viereen kuivumaan.  Isästä asian vierestä puhuminen oli perkeleestä.  Uutisista asiaa kuuli.  Isä istui hetekanreunalla ja kitisytti jousiparkoja ja kuunteli korva kiinni radiossa.  Inahtelut ja äänentyngät taustalta, olivat rankaisun uhalla kiellettyjä.  Muksut kiljuivat pihalla.  Liikenne aidan takana hukutti metelin moottorien jylinään.  Kun äiti huusi, syömään, niin asia oli taas asiaa ja äitikin, jätettyään hellanhiet sanoi , että huomenna on pyykkipäivä.  Asiaa se oli, sen ymmärsi isäkin, että vaatteet on pestävä ettei likaan huku.  Tänä päivänä asialla on asiaa enemmän kuin tarpeeksi.  Hukumme siihen.  Mikä sitten on todellista asian asiaa ja mikä palstatilan väärinkäyttöä ja sananhelinää.  Vaikea tietää.  Hän joka tietää saa Nobelin rauhanpalkinnon ja kansojen kehut.  Asioista kärsitään, asioista hyödytään.  Valta välittää valtakielen sanomaa.  Kansalainen tuhahtaa, eikä usko.  Minulla on oma asiani, sanoo kylän mies ja röyhistää, eikä kuppiloissa väitetä vastaan vaan levitetään eläke-eurot tiskille ja puhutaan asian vierestä, jos niikseen on.