Pölytän vaatteet parvekkeelta
lakanoissa vapaat varpaat
mekossa
puuvillapellon värit
sota on kaukana
en ryömi kilometrejä
kärsivien luo
olen sotavapaa kiikun rauhan reunalla
ahnaasti
rakastan arkeani
tiskaan, veivaan kupit puhtaiksi, kirskutan
olen rauhan sisällä
maanrajamme vapisevina
panssaroidumme
turvan kapaloiksi
pelon sikiöt vatsassa
kuoleman korskinta
ei ole lastemme silmissä
eikä maa järise tykkien ketjut
kihnaa santaa
jossain rikkirevityt sydämet heiluvat naruilla
historian peseminä veret tuulessa
sotilaan risti känsien sisällä
täällä toivo liputtaa
sinivalkoista päivää
vapaudenko kaikua,
kuin tuulen ääntä?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.