Pölytän vaatteet parvekkeelta
lakanoissa vapaat varpaat
mekossa
puuvillapellon värit

sota on kaukana
en ryömi kilometrejä
          kärsivien luo
olen sotavapaa kiikun rauhan reunalla
           ahnaasti
rakastan arkeani
tiskaan, veivaan kupit puhtaiksi, kirskutan            
                               
olen rauhan sisällä
maanrajamme vapisevina
      panssaroidumme
turvan kapaloiksi
pelon sikiöt vatsassa
           
kuoleman korskinta
ei ole lastemme silmissä
eikä maa järise tykkien ketjut
kihnaa santaa

jossain rikkirevityt sydämet heiluvat naruilla
historian peseminä veret tuulessa
            sotilaan risti känsien sisällä


täällä toivo liputtaa
sinivalkoista päivää
vapaudenko kaikua,
        kuin tuulen ääntä?