HERPES


Tänään valitusvirta pyyhkii tannerta.  Sitä on päivienmittaisena naapurissa, itsessäsi ja muissa kylän miehissä.  Hanki syöpä, hanki matka sota-alueelle, hanki herpes.    Niin tiedät elämän ihanuuden ja kestät rännän, loskan, auraamattomat tiet sekä muut arjen vaivat.  Minä tiedän, vaikka vakavuus pitää niskavilloista kiinni, eikä laske luisia sormiaan karvoistani.   Nimittäin olen herpeksen kantajana alituisesssa vaaravyöhykkeessä.  Väärä liike, väärä valinta, niin patti ilkkuu huulessa ja hämärissä paikoissa, minne päivänvalo ei yllä.  Lääkäri sanoo, ettei vieraasta pääse eroon, se on ja pysyy verenkierrossani.  On alistuttava.  Herpes ei osaa puhua, herpeksellä ei ole naamaa eikä muitakaan ihmisen merkkejä, se on vain rusottava, ympyränmuotoinen kohouma.  Kun se paukauttaa itsensä näkyviin ja kestää tuulen, lämmön ja lääkesalvayrityksien voitelut, on taas alistuttava.  Herpes alkaa tykytyksenä, varoituksena, mikä on tietysti herpekseltä oiva teko.  Mutta ei auta, koska tykytys tapahtuu nukkuessa tai sellaisessa paikassa missä ei ole estolääkitystä saatavilla=Aclotad 5% 2g emulsiovoide.  Kun herpes huomaa "tien olevan auki", se riehaantuu kuin ainakin sellainen henki, pimeässä kyyhöttänyt raukka.  Tullut ei halua lähteä.  Herpes sinnittelee reilun viikon ennen kuin olen vapaa sen otteesta.  Kipu, verenvuoto ovat sen huvituksia.  Jos olisin herpeksen ystävä ja ystävällisyydellä lähestyisin ja lepyttelisin sen rauhoittumaan ja pysymään poissa, omissa syöväreissään, olisinko silloin vapaa sen mahdista?