Kristillisessä maailmankatsomuksessa vihamielisyys on perinteisesti nähty yhdeksi seitsemästä kuolemansynnistä.  ( Wikipedia )

Vihata ei saa, koska vihaaminen on vaarallista.  Vihaaminen aiheuttaa pahoja
tekoja kuten murhia ja muita väkivaltaisuuksia.  Vihaanko minä?  Välillä sanon vihaavani, puolihuolimattomasti, sivulauseessa.  En uskalla sanoa vihasanaa, selvästi, kovalla äänellä, painottaen.  Viha- sanalla on sananakin musta kaiku, hallitsematon voima.  Liittyykö vastarinta, kapina vihaan?  Onko niillä vihanjuuret.  Epäoikeudenmukaisuus synnyttää vihaa, varsinkin sukupolvelta toiselle siirtyvä epäoikeudenmukaisuus.  Isäni vihasi, ainakin hän sanoi vihaavansa.  
   Vihaan herroja, hän sanoi.
Ei hän selittänyt, miksi.  Jos vihan selittää, purkaa auki kuin villakerän, onko viha silloin osittain eliminoitu?  Pelkkä tunneviha on tuhoisinta, se iskee eikä kyselle inhimillisyyden eikä oikeutuksensa perään.  Tekoja tehdään vihan vallassa.  Jos sanoo vihaavansa jotakin niin reaktio on yleensä hiljaisuus tai epäilevä:  Älä nyt..... viitsi.  Et viitsisi.
   Siis vihata ei saa.  Muita tunteita kyllä saa tuntea, ne ovat voima-asteikolla
mitattuna huomattavasti vähempiä teholtaan kuin mitä viha tunteena on.  Rakkaus ja viha.  Kaksi järkäletunnetta.  Kun ne törmäävät toisiinsa leiskuvat liekit ja maa järisee.  
  Nielemme vihaa, nielemme koska emme saa näyttää sitä.
Olen täynnä vihaa, sanoi eräs.  Onko vihansa niellyt sairas?  Kyteekö hänessä ikuinen viha.  Onko se happo sisällämme?
Kunpa tietäisin vihaanko oikeasti vai leikisti.  Jos tietäisin voisin tehdä tunteelle jotakin, ainakin tietäisin syyn ja silloin ei vihani etenisi tekoihin.
  Olenko tehnyt jotain vihan vallassa?  En ole tappanut ja sehän on vihaamisen äärimmäinen muoto.  Olen ollut tyytymätön.  Tarvitseeko vihaaminen syntyäkseen rohkean mielen?  Minä en ole rohkea.  Viha sysää esteet tieltään, vihalla on tahto ja voima, se ei kumartele ketään.
   Raamatussa saatana ja piru ovat vihan lähettejä.  Kun hermostumme, sanomme, saatana tai perkele.  Se helpottaa hetkeksi.  Naisen viha on erillaista kuin miehen.  Nainen vihaa sanoilla kun mies kohottaa nyrkit ja pamauttaa.  Minua on lyöty.  Onko minua siis vihattu?  
   Oliko sodanjälkeinen Suomi vihasta vapaa?  Olivatko vaikeat ajat nostaneet
toivon ja hyvyyden pintaan.  Pesikö sota vihan pois?  Onko pitkä rauhanaika ja hyvinvointi otolliset uudelle pahuudelle?  
  Ilmiöt, kuten vihapuhe, sodat ovat edelleen tätä päivää.
Isis iskee, Isikseen isketään takaisin.  Ei tämä lopu koskaan.  Ei viha lopu.
Sitä ennen lopumme me.