Keskusteluohjelman avaus.  Kaksi terhakkaa toimittajaa ottivat itseään niskasta kiinni ja ideoivat ohjelman, mikä olisi lisä samankaltaisten ohjelmien vaihtelevaan joukkoon.  Nainen, hän joka oli sanonut väärän sanan, vieläpä julkisesti ja vastuullisen tittelin omaavana, oli illan ensimmäinen vieras.  Hän pyysi anteeksi sanomaansa sanaa, jota ei saa koskaan käyttää nimittäin:  Roska.  Ei muita sanoja kummempi, mutta kun sen liittää kaduilla maleksiviin alkoholisteihin, narkomaaneihin ym, kurjiin on se kielletty julkisesta keskustelusta.  Someväki riemastui moisesta törkeydestä ja tukki palstat ja muut sananvapautta edustavat välineet.  Naista vihataan, solvataan.  Varsinkin kun moisen tekee hyväosainen, itsensä (näköjään)koonnut naisihminen.  Oma porukka hylkäsi;  potkut tuli.   Toisessa huoneessa "viisaat" arvioivat rouvan anteeksipyyntöjen määrää ym. katumusta.  Kukaan ei maininnut sitä mistä asiassa oli itse asiassa kysymys.  Alkoholisteista, narkomaaneista ym.  Mitä tehdä, ettei moista ilmiötä olisi?  Mitä olisi pitänyt tehdä kauan sitten, asenteissa, käytännön toimissa.  Nainen sanoi sanan, jota moni ajattelee, muttei sano, ainakaan julkisesti.  Nimittele alkoholisteja yms. roskaväeksi.  Toimittaja oli (näköjään)  tyytyväinen kun oli saanut viikon "kohuhenkilön" haastatteluun.  Puolen tunnin "tietopaketti" oli hengästyttävä yritys uudistaa suomalaista keskustelukulttuuria "avoimempaan" suuntaan.  Toinen osio toi kaksi poliitikkoa väittelemään pakolaiskysymyksestä.  Mitä jäi katsojalle käteen?  Ei mitään uutta auringon alla, sanoi aikoinaan Raamatun mieskin.