<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?>
<feed xmlns="http://www.w3.org/2005/Atom">
  <title type="text">Kankaanpainaja</title>
  <updated>2023-10-17T23:01:17+03:00</updated>
  <generator uri="http://rohea.com" version="0.1">Blog Integration Feed Generator</generator>
  <link rel="alternate" type="text/html" href="https://kankaanpainanta.vuodatus.net/"/>
  <link rel="self" type="application/atom+xml" href="https://kankaanpainanta.vuodatus.net/feeds/atom"/>
  <id>https://kankaanpainanta.vuodatus.net/</id>
  <author>
    <name>kartanpiirtäjä</name>
    <uri>https://kankaanpainanta.vuodatus.net/</uri>
  </author>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Hiljaisuus maksaa]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p><strong><span style="font-size:16px;">Tässä pärinäpoikien aiheuttamassa konsertissa miettii auvoista hiljaisuutta.  Sitä, kun voisi herätä linnun lauluun, puiden huminaan, veden liplatukseen.  Pärinäpojilla on kivaa, kyllä vanhakin sen ymmärtää, mutta metelin volyymitaso vie käsityskyvyn äärirajoille ja hermot.  Rahalla saisi, jos ei muuta niin korpimökin kaukaisuudesta, missä luonto sanoisi:  Moi, vanha kuoma.  Rahalla ei rakkautta saa, sanotaan.  Olen eri mieltä.  Kyllä saa, sillä saa vaikka mitä.  Noilla kahisevilla paperiliuskoilla saisi sen mitä haluaa, minä, kuten sanottu haluaisin sen korpimökin ja auton millä sinne matkata.  Rakkautta se olisi, puhdasta onnea.  Kyllä sielläkin ongelmia tulisi, sanoisi epäilijä.  Ilman sähköä, ilman raanavettä olisi kaupunki-ihminen ns. kusessa.  Niin.  Minä ole kaupunki-ihminen, kaupungissa syntynyt, mitä nyt välillä piipahdin tuntureilla, sitä kautta on käsitys autiudesta, kun ei ole muuta kuin maa ja taivas.  Ja tuuli.  Tunnen tuulen äänen kuin omat taskuni.  Laulussa sanotaan, että tuulella ei ole ystävää, minä olen tuulen ystävä.  Korpimökeissä asuvat toiset, heillä joilla on kahisevaa pussissa sekä terveyttä, nuoruutta ja tahto.  Terkut heille.</span></strong></p>]]></summary>
    <published>2022-08-23T11:12:00+03:00</published>
    <updated>2022-08-23T11:27:47+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://kankaanpainanta.vuodatus.net/lue/2022/08/hiljaisuus-maksaa"/>
    <id>https://kankaanpainanta.vuodatus.net/lue/2022/08/hiljaisuus-maksaa</id>
    <author>
      <name>kartanpiirtäjä</name>
      <uri>https://kankaanpainanta.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[-kun tuli bailattua-]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p><strong><span style="font-size:16px;">Hän seisoo mikrofonirivin edessä kuin teinityttö toruvan isän edessä.  Kun tuli bailattua.   Hän selittää, miten kuten kykenee.  Sanna Marin-parka.  Kuka vuosi videon julkisuuteen?  Kysyykö kukaan sitä?  Kuka teki tämän rikollisen teon?  Eikö Sannan kaverit olekaan Sannan kavereita?   Onko tässäkin tapauksessa vallan tuoli hämärtänyt sitä tosiasiaan, että pääministerin pitää olla hipihiljaisesti varovainen liikkeissään.  Unohtaa, että hän on  myös tavallinen nuori nainen.  Media raapii kynsiään innostuneesti: Nyt saatiin jutun juurta, näillä mennään viikon pari.  Otsikko-ongelma ratkaistu!  Kuka silloin muistaa todellisia ongelmia?  Kuten sitä, mitä maailmassa tapahtuu.  Kipua ja kärsimystä.  </span></strong></p>]]></summary>
    <published>2022-08-22T11:43:00+03:00</published>
    <updated>2022-08-22T11:57:59+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://kankaanpainanta.vuodatus.net/lue/2022/08/kun-tuli-bailattua"/>
    <id>https://kankaanpainanta.vuodatus.net/lue/2022/08/kun-tuli-bailattua</id>
    <author>
      <name>kartanpiirtäjä</name>
      <uri>https://kankaanpainanta.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Kuunkierto]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p><strong><span style="font-size:16px;">Kun vanhus poistuu kotoaan, ei vain piipahtamaan vaan hyväksi toviksi, tässä tapauksessa 2 viikoksi ( ja risat ), niin kuin palautetut kirjeetkin, niin myös vanhus palaa nuhjaantuneena ja miettii tutun oven avatessaan, miten ja miksi.   </span></strong></p>

<p><strong><span style="font-size:16px;">Miten ja miksi kysymykset pyörivät otsan takana kauemmin kuin nuorissa ikävuosissa.  Ongelma on, ettei vastausta tule, kun seinätkään eivät puhu saati sitten tuolit.  Mitään muuta ei ole avatun oven edessä .  </span></strong></p>

<p><strong><span style="font-size:16px;">Eikö ristinsielua, huusi entinenkin kotirouva.  Vanhus on entinen kotirouva, mutta huudot ovat kuivuneet kurkkuun.   Hiljaisuus on vanhuksen suun olomuoto, osaksi väsymyksen kuten myös santapaperikurkun takia.  Vanhus viskoo ensi töikseen laukut ( 2kpl )  miten kuten lattiatilaan.  Ja istuu.  Katsoo ulos.  Olenko vapaa, hän kysyy äänettömästi.  Kyllä olen, vastataan.  Vanhus ei kykene muuhun kuin olemaan vapaa.  Velvoitteet, hyvät teot, kanssaihmiset vievät liikaa voimia.   Jäljellä olevat puhdit hän käyttää olemaan vanha.  </span></strong><br />
 </p>]]></summary>
    <published>2022-08-20T12:47:00+03:00</published>
    <updated>2022-10-27T11:23:36+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://kankaanpainanta.vuodatus.net/lue/2022/08/kuunkierto"/>
    <id>https://kankaanpainanta.vuodatus.net/lue/2022/08/kuunkierto</id>
    <author>
      <name>kartanpiirtäjä</name>
      <uri>https://kankaanpainanta.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[KYLLÄ-ihmiset]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p><strong><span style="font-size:16px;">Äidin opetukset säilyvät.  Kun on tyttö ja kiltti saa prinssin ja puolet valtakuntaa.  Olen ollut kiltti, eikä prinssiä näy saati valtakunnan palasta.  Omilla ollaan.  Välillä kun sanon kyllä, ajattelen jälkeenpäin, että olisi pitänyt sanoa, ei.  Ei-sanassa on julma kaiku, kyllä-sana on anteeksiantavuudessaan, pehmeä.  Valtaapitävät sanovat- ei- joka lauseessa.  Saati sodanlietsojat, heillä on ei-sana liimattu sieluun asti.  Kun sanoo -kyllä- tarpeeksi usein, alkaa ympäristö kohtelemaan miten sattuu, koska kyllä-ihmisellä on statuksena kaiken kattava myötyväisyys.  Kunnes -kyllä- muuttuu sanaksi, miksi.  Miksi-sana kyseenalaistaa entisen.  Nyt muutosta, ihminen.  Ja kun kyllä-ihminen sanoo ääneen, jos nyt -ei-sanaa, niin ainakin raikuvan Miksi!  Ympäristö vaikenee, koska koko asian ydin ei ole pohtimisen arvoinen, saati kommentointia vaativa.  Joten kaikki jatkuu kuten ennenkin ja kyllä-ihmisen on yksin päätettävä koska kyllä- sana on paikallaan ja ei-sana laitettava sinne, minne se kuuluu, eli silmille hyppivien ongelmaksi.</span></strong></p>]]></summary>
    <published>2022-06-05T12:02:00+03:00</published>
    <updated>2022-06-05T12:37:58+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://kankaanpainanta.vuodatus.net/lue/2022/06/kylla-ihmiset"/>
    <id>https://kankaanpainanta.vuodatus.net/lue/2022/06/kylla-ihmiset</id>
    <author>
      <name>kartanpiirtäjä</name>
      <uri>https://kankaanpainanta.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Kuka keksi Toivo Särkän ?]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p><span style="font-size:16px;"><strong>Toivo Särkällä oli salainen haave, mitä hän ei varmaan sanoiksi muodostanut.  Erkki Karun perustamassa Suomen Filmiteollisuudessa hän teki mitä tykkäsi.  Ja Karun poistuttua muille areenoille, hän puki taiteilijan, sekä johtajan viitan päälleen ja asettui määräysvallalla milloin ohjaajan penkille, milloin valitsemaan näyttelijäparkoja osiin, mitkä eivät edistäneet taiteellista eikä sen paremmin näyttelemisen taitojakaan.  Miten paljon hallaa hän sitten teki suomalaiselle elokuvahistorialle?  Paljon.  Kömpelöitä käsikirjoituksia yms.  Halu tulla luovaksi tekijäksi ei riitä.  Pitää olla rehellinen kokonaisvaltainen näkemys, sekä itsestään, omista rajoistaan kuin vallankäytön kääntöpuolestakin.  Valta sokeuttaa, on aina sanottu.  En minä tuntenut herraa, olin tuskin syntynyt hänen kultakautenaan, mutta katson filmejä joita TV lähettää päiviemme ratoksi.  Tekikö hän sitten jotain kiittämisen arvoista, kyllä varmaan.  Hän, tietojen mukaan auttoi nousevaa nuorta ohjaajaa Matti Kassilaa, josta sittemin tuli suomalaisen elokuvan pelastaja kuin samaten Edvin Laine teki, jonka yhteyttä Särkkään en tiedä,  muutamia kunnioitettavia filmejä.  Ja lopuksi vastaus kysymykseen, kuka keksi Toivo Särkän?  Hän itse.</strong></span></p>]]></summary>
    <published>2022-04-27T11:45:00+03:00</published>
    <updated>2022-04-27T12:22:05+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://kankaanpainanta.vuodatus.net/lue/2022/04/kuka-keksi-toivo-sarkan"/>
    <id>https://kankaanpainanta.vuodatus.net/lue/2022/04/kuka-keksi-toivo-sarkan</id>
    <author>
      <name>kartanpiirtäjä</name>
      <uri>https://kankaanpainanta.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Lakkoilua]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p><span style="font-size:16px;">Kun hoitajat menevät lakkoon, on se oikeus ja kohtuus.  Heidän palkkansa pitäisi nousta itsestäänselvästi ilman lakkoilua. </span></p>

<p><span style="font-size:16px;">Taiteilijat eivät lakkoile.  Taiteilija murehtii, jos murehtii,  itsekseen asemansa kummallisuutta.  Taiteilija tulee toimeen miten kuten, raapimalla leipärahaa sieltä sun täältä.  </span></p>

<p><span style="font-size:16px;">Mitä tekevät kuvataidejärjestöt?  Jakavat apurahoja harvoille ja valituille.  Sotilaat eivät lakkoile, en ainakaan ole kuullut moisesta.  Onko sotilaat hyvin palkattuja?  Jos palkka olisi pieni, niin kukaan ei takuulla menisi ihmisiä ammuskelemaan.  Eli sotilaan palkat alas!   </span></p>

<p><span style="font-size:16px;">Minkäläinen ihminen on sotilas, kysyn minä tässä maailmantilanteessa missä valtarakenteet järkkyvät ja me, pienen maan kansalaiset kyyristelemme varjoissa, ajatuksella, koska saamme pommit niskaamme.   </span></p>

<p><span style="font-size:16px;">Sotilas on aivopesty?  Hänen pääkoppaansa on istutettu ajatus isänmaallisuuden jalosta aatteesta.  Valtaapitävät asettavat tehtävät sotilaan eteen ja sanovat, tulta päin, niin maamme nousee uuteen kukoistukseensa.  Sotilaan otsan takana kaikuvat viisaampien sanat ja epäilykset, jos niitä on ollut, valuvat sateiseen syksymaahan.  </span></p>]]></summary>
    <published>2022-04-16T13:33:00+03:00</published>
    <updated>2022-10-01T12:51:56+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://kankaanpainanta.vuodatus.net/lue/2022/04/lakkoilua"/>
    <id>https://kankaanpainanta.vuodatus.net/lue/2022/04/lakkoilua</id>
    <author>
      <name>kartanpiirtäjä</name>
      <uri>https://kankaanpainanta.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Yksinpuhumisen alkeet]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p><span style="font-size:14px;"><strong>Jos ja kun puhut yksin, niin älä kerro sitä kenellekään.  Koska.  Yksinpuhumisen vaaroista ei ole levitelty päivän lehdissä tai muissakaan medioissa.  Yksinpuhuja kun puhuu yksinään, silloin kun kukaan ole kuulemassa, salaa.  Häpeä kattaa yksinpuhujan sanat, joita lipsahtaa varsinkin silloin kun pieleen menneet asiat vaativat ulostuloa sanojen muodossa.  Perkele, on yleiseti käytetty, saatanaa vähemmän.  Lievemmät sanat, kuten hemskatti, tai voi pahus, eivät sisällä tarvittavaa voimaa.  Tai jos kertoo naapurille vaikka, että kyllä mua sapetti, niin sanojen lievyys ei istu suuhun, kun yksinpuhujalla on ongelma tai useampia. Yksinpuhumisen ongelma ( tai onko se ongelma ) on se, kun tarpeeksi pitkään puhuu itsekseen, niin loppuu halu puhua toisille ihmisille, niin kuin normaalisti tehdään.  Otetaan ainakin puhelin käteen, ensihätään, kun puheripuli iskee.  Yksinpuhuja voi kyllä, tarpeen vaatiessa sanoa ympäripyöreitä eli ei sanoa mitään.  Et kai sää yksinäsi puhu, saataa kuulla jostain keskustelusta.  Siis yleinen mielipide on yksinpuhumista vastaan.  Hulluuden määritelmäänkin voi kuulua yksinpuhuminen.  Riippuu myös siitä mistä ja miten yksinpuhuja puhuu.  Kun kukaan ei ole todistamassa puheen sisältöä, niin mitään vaaraa ei pitäisi olla, paitsi yksinpuhujan päässä, tietysti.  Jos yksinpuhujan asiasisältö siirtyy tekoihin, niin siinä voi olla omat vaaransa.  Yksinpuhujasta voi tulla ihmisten karttaja, kyttääjä tai pahimmassa tapauksessa yleinen häiriköitsijä.  Yleisesti ottaen yksinpuhuminen on viatonta, niin viatonta, ettei häpeälle ainakaan pitäisi antaa tilaa.  Kotieläimille puhuminen on normaalia, jopa suotavaa tai kasveille puhuminen.</strong></span></p>]]></summary>
    <published>2022-03-12T13:21:00+02:00</published>
    <updated>2022-03-12T13:44:35+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://kankaanpainanta.vuodatus.net/lue/2022/03/yksinpuhumisen-alkeet"/>
    <id>https://kankaanpainanta.vuodatus.net/lue/2022/03/yksinpuhumisen-alkeet</id>
    <author>
      <name>kartanpiirtäjä</name>
      <uri>https://kankaanpainanta.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Puistelua]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p><strong><span style="font-size:14px;">Vai sanotaanko pudistelua.  Nykyisin ei pudistella.  Ei roiku räsymattorivi pihanarulla, eivätkä huivipäiset rouvat esiliinoissaan höpsytä niitä.  Mihin kertyvä pöly jouttuu?  Sen täytyy kerrostua viltteihin ja sänkyjen uumeniin.  Allergioita?  Seuraus täytyy tulla vuotavina neninä, eivätkä silmätkään säästy valumisilta.   Minä pudistelen, puistelen.  Katson ensin parvekkeelle onko ilmanala vapaa, ei siis kurkkivia naapureita, koska parvekkeeni on ärsyttävän suojaton ja kiinni naapurin parvekkeessa, mikä aiheuttaa, varsinkin kesäaikaan riemullista seurustelua naapurin taholta.   Kun parvekkeelta pudistelee,  saa vähän, ei paljoa pölymäärää vähennettyä.  Joskin alakerran naapuri, joka huomaamattani on ilmestynyt päivätupakalleen,  kiroilee ja tuikkaan lapun postilaatikosta, missä lukee:  Lopeta, saatana, se pöllytys.  Rohkenen.  Menen soittamaan  hänen ovikelloaan.  Aion sanoa, ettei asunnossani asu saatana-nimistä olentoa, minä vain.  Pöllyttämisestä en aio sanoa mitään, koska äitini perintönä, pöllytän edelleenkin.  Ainakin kerran viikossa, ehkä kaksikin kertaa.   Ovi ei aukene.  "Onko rotumme syytä tää", laulaa Hortto Kaalo.  Ei sitten, pelkuri.  Imurointi on kai päivän pölyn poistaja numero yksi.  Miten imuroida petivaatteet??</span></strong><br />
 </p>]]></summary>
    <published>2022-02-13T13:07:00+02:00</published>
    <updated>2022-02-13T13:42:33+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://kankaanpainanta.vuodatus.net/lue/2022/02/puistelua"/>
    <id>https://kankaanpainanta.vuodatus.net/lue/2022/02/puistelua</id>
    <author>
      <name>kartanpiirtäjä</name>
      <uri>https://kankaanpainanta.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Leuhkaamista]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p><strong><span style="font-size:14px;">Mihin sanat katoavat?  Aika ja muun maailman vaikutus tuo uusia sanoja, sanontoja.  Ennen kysyttiin, "ook sää leuhka"?   Sanotaanko nykyisin, " ooks sää joku olevinas ". ?  Chillataan, sanoo nuoriso.  Vanhus yrittää käyttäytyä.  Ikä sanelee, ettei voi ihan riekkua miten sattuu.  Kun on arvokkaasti , saa, jos ei nyt oven avausta niin ainakin ajatuksen: Kulje lopputietäsi rauhassa, vanhus.   Minä kaipaan sodanjäkeisen Suomen kieltä.  Silloin pärryytettiin kirosanatkin oikeassa kohdassa,  eikä luimuilulle ollut aikaa eikä energiaa.   Meno oli rehellistä, kierous sylkäistiin ensimmäisten ilmiöiden mukana paskahuussiin.  Haluaisin sanoa yhdelle jos toisellekin:  Älä ole niin helvetin leuhka.   En sano.  Nielen.  Miksi luulemme kaikenlaista, itsestämme ja toisistakin.  Kuka astuu itseään suuremmilla askeleilla, kaatuu, vaikka omasta mielestään kulkee silloin suorempana.  Olevinansa ei ennen saanut olla, piti sanoa:  "En mää mikään oo".   Olen edelleenkin samaa mieltä:  En mää mikään oo.   Niillä mennään, on menty tännekin asti.  Tehtykin on.  Yhtä jos toistakin.  Joku on sanonut, peräti, onpa hyvää jälkeä.   Olenko silloin olevinani?  En, vaan pyyhin hikeä otsalta ja jatkan matkaa.</span></strong></p>]]></summary>
    <published>2022-02-02T13:00:00+02:00</published>
    <updated>2022-02-02T13:17:16+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://kankaanpainanta.vuodatus.net/lue/2022/02/leuhkaamista"/>
    <id>https://kankaanpainanta.vuodatus.net/lue/2022/02/leuhkaamista</id>
    <author>
      <name>kartanpiirtäjä</name>
      <uri>https://kankaanpainanta.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Ravistelua]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p><strong><span style="font-size:16px;">Taas se on täällä.  Mikä?  Piikikäs pallo, äreä loinen,  kansan kauhu.   Korona.  Ehdimme jo huokaista, turhaan.  Sekin puhallus olisi pitänyt jättää väliin ja vain nieleskellä ja odottaa pahinta.  Nyt väki siirtyy taas sisätiloihin.  Rokotetut ja rokottamattomat.  Ei ole turvassa kukaan.  Minulla kuluu maskipino.  Naama hiestyneenä pidän suojaa, vaikka ahdistaa.  He jotka eivät pidä, ajattelen ilkeästi.  Toivottavasti saat koronan.  Niin ilkeä olen.  Mutta enempi väestöstä käyttää maskia, mikäli katsoo ympärilleen voi asian olevan tolallaan.  Harmaita ilmoja riittää.  Miten säilyttää valon kuvajainen mielessään,?  Raitis ilma auttaa, kävelylenkit.  </span></strong></p>]]></summary>
    <published>2021-11-25T12:23:00+02:00</published>
    <updated>2021-11-25T12:34:54+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://kankaanpainanta.vuodatus.net/lue/2021/11/ravistelua"/>
    <id>https://kankaanpainanta.vuodatus.net/lue/2021/11/ravistelua</id>
    <author>
      <name>kartanpiirtäjä</name>
      <uri>https://kankaanpainanta.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
</feed>
