Isisvaimot hiekka-aavikolla.   Pölyä, kuumuutta.  Lapset jaloissa.  Äidit, nuo toivossa väkevät, verhoutuneina kaapuihin.  Mustan läpi ei päivä paista eikä kuu kumota.  Mutta aate kantaa.  Aate on kunnian ihmisen kruunu ja valtikka.  Sillä jaetaan oikeutta ja lyödään vastaanpanijat alas.  Suomen hallitus pyörittää päätään.  Mitä tehdä, tehdäkkö mitään?   Ajankohtaisohjelmat teeveessä pohtivat samaa.  Tallaajat kadulla pelkäävät.  Kasvaako suomensukuisista isis-vaimojen lapsista uusi terroristisukupolvi?  Kaiken järjen mukaan, kyllä.   Taistelu ei lopu.  Muutaman vuosikymmenen päästä kaupunkien kadut täyttyvät mustakaavuista?  Allahin nimi huokuu jokaisen huulilta?  Miksi äidit eivät laita lapsia matkaan?  Elämään lapsen elämää, leikkiä, huolettomuutta?  Vaarana on aatteen menetys.  Lapsista kasvaa tehokuluttajia, älykapulan tuijottajia.  Pullan ja lihan syöjiä.  Itsekkyyden alttarille, mrkkinavoimien siunaamina?  Who knows, sanoo amerikkalainen.  Suomalainen kaivelee päätään, eikä tiedä.