Kun Kai Hyttinen laulaa pehmeästi haavoittuneen linnun pelastamisesta, niin siinä sulaa kovempikin sydän.  Me olemme ikuisia vapauden kaipaajia.  Kun laulussa lintu parantuu ja lentää taas siivilleen jäämme, me, maan "vangeiksi".  Pieniä vapauden-tunteen hiukkasia voi ihminenkin tavoittaa, hetkellisesti.  Vaikka se onkin haastavaa tässä elämässä.  Mutta laulun mies, linnun pelastaja, sai ehkä linnun kautta varmuuden, oman sielunsa seinämiin tallentuvasta vapauden aatteesta, sen tavoittelemisen arvosta.  Kun itse koin pohjoisen tunturit, oli kankea kehoni osa ilmaa ja avaruutta.  Oikaisu kivelle, nukahtaminen ja unen läpi kuulin kotkan siipien suhahduksen, silloin ajattelin, että elämä on tässä, elämän sydän, sen syke.