Kenelle taiteilija tekee maalauksiaan?  Ei ainakaan itselleen.  Mutta Fakta sanoo toista.  Teokset jäävät useimmiten tekijälle.  Apua.  Nurkissa on jo ruuhkaa, huutaa moni, äänettömästi.  Taiteilija ei pidä melua itsestään, hän puurtaa omassa kammiossaan kun ei muuta voi.  Ammatinvalinnan edessä vanhemmat ja kylän miehet toivovat nuorelle kunnon ammattia.  Hyvää toimeentuloa ja yhteiskunnallista statusta.  Taiteilijan toimeentulo ja status on muutaman eliitin edustajan taskussa.  Sehän ei riitä.  Siispä moni, kammiossaan ihmettelee olemassaolonsa tarkoitusta.  Suomessa muutama on päässyt vihreälle oksalle, jopa ulkomaita myöden.  Mitä heillä on, mitä monella muulla tekijällä ei?  Pelkästään lahjakkuudesta ei ole kyse.  Sitä on monilla "junasta jääneilläkin".  Onko kysymys hyvästä tuurista?  Tekijän työt osuvat ajan hermoon tai siihen joukkoon, jotka määrittelevät mikä on taidetta ja mikä ei ?  Juryt, taideyhdistysten hallitukset.  Elämme kuvatulvan keskellä, siinä taistossa ei kuvataidehistorian perimään luottava tekijä pärjää.   Pitää olla uutta, ennennäkemätöntä mitä ei kuvakylläinen katsoja ole nähnyt.  Silti jotkut klassikot mm. Schjerfbeck´in teokset, myydään maailmalla miljoonilla.  Hänen teoksensa kestävät aikaa, samaten Picasson ja monen muu.  Onko siis kyse kuitenkin lahjakkuudesta tai sanoisinko peräti neroudesta?  Elämme kummallista aikaa ystäväiseni, sanoo ystävä.  Historian kirjoista voi lukea, että on sitä ollut muillakin vaikeaa.  Vincent van Gogh ei myynyt eläessään yhtäkään taulua, mutta kuoleman jälkeen myynti räjähti.  Nyt hänenkin työnsä maksavat miljoonia.  Mutta kaikesta huolimatta ja siksi, puurtajat jatkavat niin kuin ovat kaikkina aikoina tehneet, tunnustuksen kanssa tai ilman.  Edesmenneen taidemesenaatin Sara Hildenin hautakivessä lukee:  Kun taide tulee tarpeettomaksi, on loppu alkanut.